Kaksi maata, samankaltaiset lähtökohdat mutta erilaiset kohtalot.
Tunnettu toimittaja-kirjailija Maxim Fedorov tarkastalee lämpimästi ja oivaltavasti kahta kotimaataan, joiden tarinat ovat erilaisia mutta joissa on paljon yhteneväisyyksiä.
Venäjän rajanaapurit Suomi ja Ukraina itsenäistyivät samoihin aikoihin Venäjän keisarikunnan hajotessa 1917, mutta vain Suomi onnistui säilyttämään itsenäisyyden. Ukraina jäi Neuvostoliiton hampaisiin ja sai odottaa uutta itsenäisyyttään yli 70 vuotta.
Suomella ja Ukrainalla oli kuitenkin koko ajan yllättävän paljon yhteyksiä alkaen aktiivisesta ystävyyskaupunkitoiminnasta ja kulttuurivaihdosta aina matkailun tuomiin henkilökohtaisiin kontakteihin. Myös politiikassa maiden välissä oli suoria yhteyksiä: Mannerheim piti kirjeitse yhteyttä Ukrainan hetmanniin Skoropadskyiin ja mailla oli diplomaattisuhteet sekä lähetystöt lyhyen aikaa vuonna 1918. Suomen ja Ukrainan polut yhtyvät 1900-luvulla monin ennestään tuntemattomin tavoin.
Urho Kekkonen kävi Ukrainassa presidenttiaikanaan kaksi kertaa: lomamatkalla Krimillä ja virallisella vierailulla Kiovassa. Kekkosella oli kuitenkin Ukrainassa kolme kummilasta, joita hän ei koskaan nähnyt. Kekkonen oli kahdenkymmenen vuoden ajan kirjeenvaihdossa ukrainalaisten kummilastensa äidin kanssa, ja Suomen presidentti lähetti Ukrainaan lahjoja “vapaasta maailmasta”.
Maxim Fedorov aloitti työskentelyn Ylellä vuonna 2013 venäjänkielisten uutisten toimittajana. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän muutti Kiovaan Ylen ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Fedorov on syntynyt ja kasvanut Pietarissa, mutta lapsuuskesiään hän vietti Etelä-Ukrainassa äitinsä suvun luona.
Kymmentä kieltä hallitseva Fedorov on valmistunut Helsingin yliopistosta suomen kielen ja kulttuurin maisteriksi. Hän on julkaissut kirjat Minun Ukrainani (Minerva, 2023) ja Sodan näyttämöt (Docendo, 2024).
