Valtakunnan rajojen takana uhkaavat tarinoiden julmat kansat. Mataran tasavallassa elÀmÀÀn kuuluvat sotaharjoitukset, joista edes syntyperÀ tai vauraus eivÀt vapauta. Nuori poika opettelee isoveljensÀ johdolla tiedustelijaksi, ja vakoiluretkellÀÀn he löytÀvÀt vihollisen leirin - sota lÀhestyy. Illaksi mennÀÀn opistolle nukkumaan. Matara on kertomus pojista, jotka leikkivÀt kesÀisin omia valtakuntiaan. Senaattorit juonittelevat lakanatoogissa ja pitÀvÀt nukkeja vaimoinaan, hiiliviiksiset viikarit villiintyvÀt majakaupungin sirkushuveista. Isku puumiekasta tietÀÀ hengenlÀhtöÀ, ja kun kerran kuolee, takaisin ei ole tulemista. Toisia kansoja kohdellaan niin kuin useimmiten, sÀÀlimÀttömÀsti.
Matias Riikosen neljÀs romaani ottaa lapset vakavasti tavalla, jota ei ole ennen nÀhty. AlkukesÀn linnunlaulussa kihisevÀ metsÀ ja poikien vÀlinen vÀkivalta ja hellyys yhdistyvÀt Riikosen otteessa ihmeelliseksi ja vavahduttavaksi kirjallisuudeksi, jonka parissa ajoittain unohtaa lukevansa kuvausta leikistÀ, ajoittain pelkÀÀ lukevansa kuvausta todellisuudesta. Matias Riikosen (s. 1989) esikoisromaani Nelisiipinen lokki (Gummerus, 2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Toinen romaani Suuri fuuga ja proosavihko Kiertorata (Aula&Co, 2017) olivat Toisinkoinen-ehdokkaana ja voittivat Kalevi JÀntin palkinnon. Iltavahtimestarin kierrokset (2019) oli Jarkko Laine -palkintoehdokas.