”Ei elämä kuolemaan pääty, sanot kun taas kerran puhumme siitä. Tämä, maan päällinen, silmin havaittava, on vain pieni välivaihe, kunnes matka jatkuu. Jokaisen kohdalla sen pituus on määrätty jo syntymähetkellä. Sitä vastaan on turha kapinoida. Kun aika on tullut, on vain hyväksyttävä se. Päästettävä irti.”
Meitä, joita oli kaksi, on nyt yksi. Toisen meistä on jäätävä tänne sulkemaan ovia, niin kuin runossasi kirjoitat.
Runoilija Tommy Tabermannin leski kirjoittaa herkällä otteella luopumisesta, surutyöstä ja yliluonnollisista kokemuksistaan: Miten ohut lanka välillämme onkaan?
Kirjan jokaisen luvun aloittaa Tommyn runo.