Me ihmiset olemme eläneet mukana kulkevien älylaitteiden kanssa nyt pari vuosikymmentä. Annamme laitteille aikaamme ihan koko ajan, ja elämään tulee laitteiden kautta uutta sisältöä. Digiajan ihmissuhteet ovat ennen kokemattoman edessä, kun analogisen lapsuuden eläneet aikuiset yrittävät säädellä digikäyttöään - ja kasvattavat samalla seuraavia sukupolvia. Huolten ja digiuskon kamppailussa ei ole voittajia.
Teoksessa tuskastunut nainen elää vuorokauden huolien täyttämästä aamuyöstä iltaan ihmissuhteitaan ja asioitaan hoitaen, digilaite kädessään. Millaista on digivanhemmuus tai somesta rakentuva ystävyys? Miksi laitteet viettelevät meidät aina uudelleen, ohi muiden ihmisten? Onko ruutuaika sukupolvi-, luokka- tai feministinen kysymys? Mitä on digitunnetyö ja miksi se uuvuttaa?
Mihin kaikki aika oikein lopulta menee?
