Ilkka Heiskasen tarina reippaista taiteilijavuosista suurperheen isäksi.
Olen ainoa Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä, jonka poliisi on hakenut pukuhuoneesta käsiraudoissa. Sain silmittömän raivokohtauksen, kun Holmbergin Kalle tuli antamaan palautetta harjoituksen jälkeen. Pistin pukuhuoneen kalustuksen säpäleiksi ja rauhoituin vasta putkassa. Seuraavana aamuna teatterinjohtaja sytytti tupakan ja tarjosi minullekin.
Näyttelijä Ilkka ”Ilu” Heiskanen syntyi Haminassa perheensä kuopukseksi vuonna 1962. Hän oli mielikuvitusmaailmassaan viihtyvä lapsi, joka hauskuutti kavereitaan jo koulussa.
Ilu vietti rajun vaihto-oppilasvuoden Kaliforniassa. Hän ehti seurustella meksikolaisen Lindan kanssa, osallistua härkärodeoon ja teloa itsensä onnettomuuksissa.
Karjalaisista sukujuurista kumpuava halu esiintyä johti Teatterikorkeakouluun. Kun koulun rehtorina ja opettajana toimi Jouko Turkka ja opiskelukavereina Martti Suosalo, Mikko Kivinen ja Pekka Valkeejärvi, opiskeluajasta tuli värikästä. Isoveli Kari Heiskanen oli jo
valmistunut koulusta. Hänen kanssaan Ilu pääsi pian tekemään legendaarista Mutapainin ystävät -sarjaa.
Avoimessa ja huumorin värittämässä tarinassaan Ilu kertoo reippaista taiteilijavuosistaan ja elämästään kuusilapsisen uusperheen isänä. Kosmopoliittiperheen lonkerot ulottuvat Australiaan, Karibianmerelle sekä Uuteen-Seelantiin. Ilman puolison ja isän roolia hän olisi omien sanojensa mukaan alkoholisoitunut tai joutunut muuten hunningolle.
Elämäkerran kirjoittaja, toimittaja, filosofian maisteri Liisa Talvitie on seurannut lankonsa Ilkka Heiskasen elämää kolmekymmentä vuotta. Hän on kirjoittanut aiemmin muun muassa Sinikka Sokan, Asko Sarkolan ja Matti Eskon elämäkerrat.
