Hierarkia hallintoperiaatteena ja johtamistyylinä on palaamassa.
Tämä väite on vastakkainen johtamiskirjallisuuden valtavirralle,
joka puhuu epäjohtamisesta ja yhä vapaammista organisaatioista.
Alan kirjallisuuden paradoksi on sen tapa hyökätä johtajaa vastaan. Eräskin pääjohtaja repi pyramidinsa rikki jo 1980-luvulla kirjassaan. Se on yhä pystyssä, mutta unelma on tärkeämpi kuin todellisuus.
Johtamistyötä onkin todellisuuden luominen, ei sen kuvaaminen.
Joku vertaili johtajan ja näyttelijän työtä, eikä eroja juuri löytynyt.
Lasikuutioista katsottuna johtaminen on tarokkijohtamista ja teatteria. Sen sokerikuorrutteena käytetyt käsitteet ja muotiopit vain vaihtuvat.
Kirjoittaja on akateemisten opintojensa jälkeen seurannut aihepiiriä käytännössä koko työuransa useissa eri rooleissa: opettajana, tutkijana, virkamiehenä, asiantuntijana ja esimiehenä. Titteleitä tärkeämpää kirjoittajalle on kerettiläinen mielenlaatu.
