Charles Dickensin romaani "Kaksi kaupunkia" (1859) on monitahoinen teos, joka tutkii Ranskan vallankumouksen aikakauden syviä yhteiskunnallisia ja inhimillisiä ristiriitoja. Teoksen keskiössä on kaksi kaupunkia, Lontoo ja Pariisi, joiden kautta Dickens johdattaa lukijan erilaisten luokkien, sosiaalisten jännitteiden ja henkilökohtaisten tragedioiden maailmaan. Kirjallinen tyyli on eloisa ja voimakas, ja Dickens käyttää monimutkaista kerrontaa, joka yhdistää eri aikajanoja sekä henkilöitä ja tapahtumia. Teoksessa on vahva symboliikka, ja se ammentaa runsaasti historiallisista realiteeteista, mikä heijastaa aikakauden kirjallista kontekstia, jossa realistiset kertomukset yhdistyivät poliittiseen kritiikkiin. Dickens, joka kasvoi köyhissä oloissa viktoriaanisessa Lontoossa, oli syvästi tietoinen luokkaeroista ja sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista, jotka vaikuttivat hänen teostensa sisältöön. Hänen omat kokemuksensa lapsuudesta, kuten työnteko nuorena, herättivät hänessä empatian yhteiskunnan heikompiosaisia kohtaan. "Kaksi kaupunkia" on erityisen henkilökohtainen teos, jossa Dickens vuorotellee synkän ja valoisamman näkemyksen välillä, mitä vahvistaa hänen henkilökohtainen halunsa puhua sorrettujen puolesta. Tämä romaani on suositeltava kaikille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta, yhteiskuntakriittisestä kirjallisuudesta tai Dickensin viehättävästä kerrontatylistä. Teos on paitsi jännittävää luettavaa, myös syvällinen tutkielma ihmisen tilasta äärimmäisten olosuhteiden keskellä. Se kannustaa lukijaa miettimään oikeudenmukaisuuden merkitystä ja muun muassa yksilön roolia yhteiskunnallisissa muutoksissa.