Claes Anderssonista ei koskaan pitÀnyt tulla poliitikkoa.
HÀnestÀ olisi pitÀnyt tulla jÀÀkaappimyyjÀ, ainakin isÀn mielestÀ.
Perhesovun nimissÀ Andersson luki itsensÀ lÀÀkÀriksi, jotta voisi harjoittaa todellista sydÀmen kutsumustaan: kirjoittaa. Miten hÀnestÀ sitten kuitenkin tuli poliitikko?
Poliittisten muistelmiensa lisÀksi kirjassa kÀydÀÀn lÀpi lapsuutta ja muistutetaan tÀrkeimmÀstÀ: terveydestÀ, lÀheisistÀ, rauhoittumisesta.
Claes Andersson (1937â2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkĂ€n uran tehnyt poliitikko.
HÀn aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpÀnÀ ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elÀmÀ (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi JÀtkÀsaari (2019).
Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990â98 sekĂ€ kulttuuriministerinĂ€ 1994â98. HĂ€n oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.