Suuren Nahkasuun aarre on hukassa. Noita-Ahti ja hänen setänsä – ja pahin kilpailijansa – Kettu haluavat tavoittaa aarteen ja pelastaa oman heimonsa. Nahkasuun aarteella on kuitenkin oma hintansa…

Tietäjä Nahkasuun aarteen löytäjästä tulisi kaikkien päällikkö ja suuri soturi. Kalaisen kylän Ahti tietää missä aarre on, mutta hän joutuu jakamaan tietonsa setänsä Ketun kanssa. Ja kun viehättävä orjatyttö Noki houkuttaa kumpaakin miestä, ollaan heimosodan partaalla.

"Luola oli pimeä. Hän raapi pitkään piikivituluksillaan, kunnes sai pienen rasvalampun palamaan. Hän oli lentää selälleen säikähdyksestä. Rätisevä traaniliekki paljasti kammottavan puukuvan luuröykkiössä. Hän nieleskeli pitkään, mutta uskalsi viimein syvemmälle. Hiljattain myllätty kohta maassa kiinnitti huomion. Hän tarttui sarvenkappaleeseen ja kaivoi. Mullan alta paljastui kansi, johon oli uurrettu häränpää, muinaisen Nahkasuun tunnus. Kuului lähestyviä ääniä. Hän peitti kannen ja ryntäsi takaisin omia jälkiään."

Samuli Antila (s. 1976) on kokenut novellisti. Häneltä on julkaistu aiemmin novellikokoelma Tasoristeys (Hauenleuka, 2009) ja kesäkuussa 2013 ilmestyvä Kirveenkantajat on Antilan ensimmäinen romaani. Se kuljettaa lukijansa kivikauden lopun Suomeen. Eletään aikaa, jona tietäjyys oli valtaa, vain vahvimmat soturit selvisivät ja ovelimmat metsästäjät pärjäsivät. Oli orjia, heimosotia, loitsuja ja manauksia – ja aarteita.

Antila yhdistää romaanissaan taitavasti historiallista faktaa ja seikkailufantasian elementtejä. Hän ei romantisoi kivikauden karuja oloja, vaan tarjoilee lukijalleen autenttista tunnelmaa luteineen päivineen. Ihminen on kuitenkin sielultaan muuttumaton, osoittaa Antila ja Kirveenkantajien teemoina ovat nykyihmisellekin tutut ahneus, kateus, oman perheen suojelu – ja rakkaus.