Vielä 1900-luvun alussa kuolema oli konkreettisesti läsnä maalaisyhteisöjen elämässä. Ruumislaudat, kuolinoljet, kirkkomaa ja vainajille kuuluvat esineet olivat erityisiä, sillä kansanuskon mukaan niissä oli kuoleman voimaa. Se saattoi näyttäytyä kuolemaa edustavina olentoina, kirkonväkenä. Tarinoiden ja omakohtaisten kertomusten mukaan kirkonväki lähti liikkeelle, kun kuoleman rajaa ylitettiin tai loukattiin. Tietäjille ja taikojille voima oli tehokas ase, jos sitä vain pystyi hallitsemaan. Teos esittelee kirkonväkeen liittyviä kertomuksia ja mielikuvia sekä niiden taustatekijöitä. Kaarina Koski on helsinkiläinen folkloristi ja vapaa tutkija.
