Sadunkerääjä on juuri nyt metsässä. Hän kerää alkioita tarinoihinsa, ottaa palasia metsästä pellavakassiinsa: kävyn, neulasen, varvun, lehden ja hyppysellisen naavaa. Kulkiessaan metsässä, hän samalla tallentaa muistiinsa kauniita kohtia. Myös tuoksuja, kuten pihkan, suopursun, vanamon, sammaleen ja lounaistuulen. Sadunkerääjä ripottelee uniini kaikki metsän tuoksut, kuvat ja tuulet. Aamulla kun herään, muistan unen. Minusta tulee sadunkertoja, tarinan kirjoittaja, näkijä ja kokija.
