Kaunis kuvaus menneisyyden Karjalasta ja evakkojen matkasta.
Mikko Mustapää on perheensä ja tilansa pää, rehti talonpoika. Hän on omin voimin ja käsin rakentanut itselleen ja läheisilleen hyvän elämän. Perhe asuu syrjäisessä karjalaiskylässä, ja ikääntynyt Mikko ajattelee täyttäneensä elämäntehtävänsä onnistuneesti.
Talvisodan syttyessä koko kyläyhteisö kuitenkin joutuu lähtemään pitkälle ja raskaalle evakkomatkalle. Kaikki entinen jää, mutta muistot sentään pysyvät, ja niitä Mikkokin ehtii matkalla punnita. Viljo Kojon riipaiseva ja haikea kuvaus evakkomatkasta ja vanhenevan karjalaismiehen mielenmaisemasta koskettaa syvästi.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.
Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).