Suru on vÀkevÀÀ aikaa, se uuvuttaa. Syö sisÀltÀ pÀin, ja nÀytÀt ÀkkiÀ vanhalta.
Rakkaan ihmisen poismenon jÀlkeen jÀÀ vielÀ tÀnne jÀÀvien tehtÀvÀksi surutyö ja jokapÀivÀisistÀ asioista selviytyminen.
Kirjan runot kertovat kaunistelematta tuskasta ja menetyksestÀ, arkisurusta.
Asioista puhumalla, kirjoittamalla ja lukemalla voi kokea hetkellisen helpotuksen tunteen surusta. Surevalle pienikin apu on usein tervetullutta. Kaikki vaatii aikansa ja surevalla ei ole kiire.