Hypnoottinen kurjuuskertomus räjähtää hävyttömästä äärimmäisyydestään.
”Televisio on yöllä kirkas kuin taivas päivisin ja ihan samanvärinen.” Poika jää yksin kotiin laman jälkeisessä lähiössä. Hän ahmii yöt herkkuja, katsoo videoita ja yrittää muodostaa yhteyttä tuonpuoleiseen. Puberteetin tärisyttämä keho kantaa häiritseviä arvoituksia sisällään ostoskeskuksen läpi kouluun, missä poika saa kokea ihastumisen huumaavan draaman ja pakokauhun kiihtyvien luokkaerojen puristuksessa.
Hypertarkasti, uskomattomalla intensiteetillä loihdittu kasvutarina avautuu päihdyttäväksi labyrintiksi, joka kuhisee pelkoja, julmuuksia, ihmeitä ja haluja.