Elma tanssii ja esiintyy, yrittÀÀ karistaa perheen ja menneen painon pois elÀmÀllÀ vimmaisesti. Mutta muistikuvat ja kÀsitykset lapsuudesta eivÀt jÀtÀ rauhaan. YllÀttÀvÀ puhelu ja kohtaamiset veljen kanssa kÀynnistÀvÀt tapahtumaketjun, jossa jo kerran eletty nostetaan uudestaan esiin: NÀinkö se meni? Ovatko muistot aina samanlaisia?
Sari Elfvingin taidokas esikoisromaani kietoo yhteen kaksi eri aikakautta ja kaksi eri naista. TytÀr Elma nÀhdÀÀn 2010-luvun HelsingissÀ, Àiti Ilana tyttÀrensÀ kanssa 1970-luvun HÀmeenlinnassa. Paikoiltaan poissa olemisen tunne siirtyy sukupolvelta toiselle ja vÀÀrinymmÀrtÀmisen valossa aivan kaikki on mahdollista.
Taivaat jotka ansaitsemme tutkii satuttavan tarkasti menneisyyden ja nykyisyyden ristiriitoja, ajan vÀÀristymiÀ. Se katsoo rikki menevÀÀ ihmistÀ ja sitÀ miten haurainkin yhteys perheenjÀseneen on merkitsevÀ. Samalla romaani puhuu kauniisti vÀÀjÀÀmÀttömyydestÀ, vapauden ja yksinÀisyyden siteistÀ, siitÀ miten ihmisiÀ on mahdoton laskea mielestÀÀn pois.