Reki on lastattu kaloilla ja verkoilla, ja miesten on aika palata mantereelle ennen kuin hatara jÀÀ pettÀÀ alta. Viimakin lyö jo kasvoille. Matti ei kuitenkaan halua jÀttÀÀ verkkojaan, vaikka toiset hoputtavat. HÀn ei luovuta: kyllÀ Matinkin kuuluu saada verkkonsa katsottua niin kuin muutkin ovat jo saaneet. Tasapuolisuuden toive koituu kuitenkin Matin kohtaloksi ja tuon aamun auringonnousu miehen viimeiseksi.
15 ytimekkÀÀn novellin kokoelma viihdyttÀÀ ja kertoo 1930-luvun elÀmÀstÀ monipuolisesti. Yksinkertainen arjen aherrus ja huvitukset ovat molemmat lÀsnÀ kansanomaisissa tarinoissa, jotka kuvaavat tavallisia ihmisiÀ.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. HÀn syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisÀksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hÀn kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmÀÀn. LisÀksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtÀjÀnÀ. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).