Klikkaus Facebookiin. Selailua uutissyötteessÀ. Kavereiden arkisia pÀivityksiÀ ja tavallisia kuvia. Ja sitten se yksi julkaisu. SiinÀ kerrottiin, mitÀ edellisenÀ perjantaina oli tapahtunut: erÀs nuori mies oli pahoinpidelty. Julkaisun kirjoittanut mies kuului toisen pahoinpitelijÀn lÀhipiiriin. Saijan pojankin nimi oli mainittu tekstissÀ, eikÀ poika suinkaan ollut uhri. Se oli kylmÀÀvÀ tapa saada tietÀÀ oman lapsensa tekemÀstÀ rikoksesta.
TÀhÀn kirjaan haastatellut neljÀ ÀitiÀ kertovat, millaista on elÀÀ aikuisen poikansa tekemÀn vakavan rikoksen varjossa.
Kristiina oli juuri viettÀnyt mukavan teatteri-illan, kun hÀnen elÀmÀnsÀ muuttui. Vain yksi puukonisku oli vienyt nuoren miehen hengen, ja puukottaja oli Kristiinan oma poika.
Helena pyörÀili poliisiasemalle selvittÀÀkseen poikansa olinpaikan. Poliisi ei sitÀ paljastanut, mutta kÀrÀjÀsihteeri kertoi jotain jÀrkyttÀvÀÀ: poika oli tuomittu tapon yrityksestÀ.
Kun PÀivi puhui psykiatrisessa pÀivystyksessÀ poikansa tekemÀstÀ rikoksesta, hÀn sai avun sijaan kauhistuneita reaktioita. Poika oli raiskannut alaikÀisen.
Saijalle pojan tekemien rikosten yksityiskohdat selvisivÀt vasta oikeudenkÀynnissÀ. Tapahtumista kuulleessaan Saija mietti, miksi hÀn oli edes tullut paikalle.
Kirjaan on haastateltu myös kriminaalityön asiantuntijoita. He kertovat, miksi rikoksentekijöiden lÀheisiÀ syyllistetÀÀn ja miten heitÀ voitaisiin tukea paremmin.
Kirjan kirjoittaja Katri KilpiÀinen on porvoolainen vapaa kirjoittaja ja luovan alan yrittÀjÀ. HÀn on työskennellyt muun muassa Ylen ohjelmien kampanjapÀÀllikkönÀ.