Jacqueline Woodson kasvoi sekÀ etelÀvaltioihin kuuluvassa EtelÀ-Carolinassa ettÀ New Yorkissa ja tunsi olevansa aina vain puolittain kotona. TÀssÀ sÀeromaanissa hÀn herÀttÀÀ eloon lapsuutensa ja nuoruutensa ja kertoo, millaista oli kasvaa Yhdysvalloissa ruskeana tyttönÀ 1960- ja 70-luvuilla, kun rotuerottelulakien kumoamisesta ei vielÀ ollut kauan ja kansalaisoikeustaistelu alkoi vÀhitellen tulla osaksi hÀnen todellisuuttaan.
Koskettavan muistelmateoksen jokainen runo on tÀynnÀ tunnetta, jokainen sÀe kurkistus omaa ÀÀntÀnsÀ etsivÀn nuoren sieluun. Teos todistaa erityisesti siitÀ voimasta jailosta, jonka Woodson jo nuorena löysi kirjoittamisesta, huolimatta siitÀ, ettÀ hÀnellÀ oli lukihÀiriö. Rakkaus tarinoihin sytytti rakkauden kirjoittamiseen.
