Kaunistelematon lapsuuskuvaus pÀÀkaupunkiseudun lÀhiöistÀ.
Tervetuloa hyvinvointivaltion nurjalle puolelle, jossa on kÀynnissÀ viinan ja muiden pÀihteiden ryydittÀmÀ armoton sekoilu, jonka keskellÀ Jossu-tyttö elÀÀ lapsuuttaan.
Mari Johanna Hauta-aho kertoo rehellisesti mutta inhimillisesti millaista on elÀÀ lapsuuttaan, kun mutsi narkkaa ja faija juo. Jo pienestÀ pitÀen hÀn kantoi vastuuta itsestÀÀn ja kodista, kun vanhemmat eivÀt siihen kyenneet. Kotia vaihdettiin olosuhteiden pakosta tiuhaan. Tutuksi tulivat baarit, juoppometsÀt ja sekalainen joukko lÀhiöiden vÀkeÀ, vÀlillÀ heiluivat nyrkit ja veitset. Kotona odotti tyhjÀ jÀÀkaappi, oven takana vihainen naapuri tai poliisi. Lopulta 13-vuotias Jossu otettiin huostaan, ja alkoi hÀnen oman paikkansa hakeminen, oman elÀmÀn elÀminen ja kasvu kohti ÀitiyttÀ ja perheen perustamista.
Rujoista lÀhtökohdista huolimatta Hauta-aho kuvaa tositarinassaan koskettavasti lapsen ja vanhempien suhdetta. Miten voi nÀhdÀ hyvÀn myös rikkinÀisen kuoren alta? Kuinka monta mahdollisuutta pitÀÀ vanhemmalleen antaa?
Mari Johanna Hauta-aho (s. 1987) on vantaalainen rap-artisti, joka on aiemmin kÀsitellyt lapsuuttaan Ghettosuperstara-albumillaan (2022). HÀn on pystynyt tarjoamaan omille lapsilleen hyvin toisenlaisen perhemallin kuin minkÀ itse sai.