Hatkalle lähteneet tytöt vietiin sairaalaan ja heidän hyväksikäyttäjänsä putkaan. Mitä tytöille ja tekijöille sitten tapahtui? En tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Ei tästä ole kirjoitettu lehdissä eikä tehty dokumentteja ja podcasteja. Pesimme auton, purimme varusteet ja menimme nukkumaan odottamaan seuraavaa iltavuoroa, samanlaisia tehtäviä, samankaltaisia nuoria ja epäiltyjä. Näillä tarinoilla ei ole onnellista loppua.
Michela Söderström on nähnyt nuorten väkivaltaisuudesta, jengiytymisestä tai ryöstöistä karun totuuden lähempää kuin moni muu viranomainen. Hän ja muut Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnon konstaapelit kuulevat tarinat suoraan tapahtumapaikalla. Poliisia eivät kultakorut tai merkkivaatteet huijaa, kun tärisevät kädet ja epäilyttävä käytös paljastavat, että laukussa piilotellaan asetta tai huumausaineita. Nuorten nimet ja kasvot sekä turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteet pyörivät Söderströmin mielessä vielä kotonakin. Ja kun alaikäinen tyttö kertoo Snapchatissa kokemastaan hyväksikäytöstä, vapaa-aika on toissijaista.
Konstaapeli Michela Söderströmin työelämäkerta on perusteellinen katsaus poliisin ennalta estävän toiminnon keinoihin tavoittaa niin nuoret kuin aikuiset kaupunkilaiset. Kirja vie lukijan nuorten keskuuteen: Söderström tuntee niin koulut, kadut, ostarit, juna-asemat kuin sosiaalisen mediankin. Tarkoitus on estää seuraava pahoinpitely, ryöstö tai koulu-uhka jo ennen kuin tekijä on ehtinyt niitä suunnitella.
