Nainen istuu aina samalla kiikkerällä baarituolilla baaritiskin nurkassa. Hän ei koskaan juttele muiden asiakkaiden kanssa. Hän juo aina samaa viiniä ja lukee useimmiten kirjaa siihen hartaasti syventyneenä. Hänen ihonsa on kuulas kuin marmoripatsaalla, jota ei saa koskettaa. Minä haluan olla ensimmäinen, joka saa koskettaa sitä.

Yhtäkkiä tunnen hänen polttelevan katseensa, ja kun hän maksaa juomansa, hän kysyy, saako hän tarjota minulle lasillisen työvuoroni päätyttyä. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa ne kaksi tuntia, jotka vuoroni vielä kestää. Kun kello lyö yksitoista, lähdemme yhdessä kuumottavan helteiseen heinäkuun yöhön.