"Iloissani laulelen ma, vaikk' on suruvirsi,
Kultani syän on kylmempi, kun jäinen seinähirsi.
Mikä lie mun kullalleni tehnyt uuen mielen,
Muien kanssa kävelee ja istuu muien viereen.
Syämeni on surunen ja pääni alas painuu,
Kun tuo oma kultani muien tykö taipuu."
Katkelma laulusta "Hyljätty"
"Suomalaisia kansanlauluja" sisältää Elias Lönnrotin keräämiä kansanlauluja, jotka julkaistiin alun perin "Mehiläinen"-aikakauslehdessä vuosina 1839–1840.
Monet Lönnrotin keräämistä kansanlauluista julkaistiin "Kanteletar"-teoksessa, mutta nämä laulut jäivät kirjan ulkopuolelle. Juho Ahava kokosi ne "Suomalaisia kansanlauluja" -kirjaksi vuonna 1909.
Teos sisältää sekä tyttöjen että poikien lauluja. Laulujen sanoitukset käsittelevät esimerkiksi rakkautta ja rakkauden aiheuttamia huolia.
Lönnrot keräsi kansanlauluja muun muassa Pohjois-Karjalasta ja Vienan Karjalasta.
Elias Lönnrot (1802–1884) oli lääkäri ja kielentutkija, joka kokosi Suomen kansalliseepoksen "Kalevalan". Hän julkaisi "Kalevalan" lisäksi huiman määrän suomalaisia kansanlauluja ja sananlaskuja. Lönnrot teki ensimmäisen runonkeruumatkansa vuonna 1828 Hämeeseen, Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Valamoon. Matkan aikana hän keräsi yli 6000 säettä suomalaisilta runonlaulajilta. Myöhemmin Lönnrot teki matkoja muun muassa Vienan Karjalaan. Lönnrot oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa vuonna 1831.
