Omakohtainen esseeromaani on fantastisen terävänäköinen, villi ja kaivattu päivitys vanhemmuudesta.

Nainen on junamatkalla lapsensa kanssa. Junan kulkiessa eteenpäin hän katsoo taakse ja pohtii avoimesti äitiyden äärellä tuntemaansa kitkaa.

Teos tutkii uteliaasti lapsuudenperheen, lasten syntymisen ja taiteentekemisen ydinkysymyksiä. Se on lapsellisen ihmisen Oma Huone – sen seinät vuotavat.

Moniaalle kurkottava ja intersektionaalisilla raiteilla kulkeva kertomus kysyy tarkkaan ja koskettavasti, millaista on olla kiinni muissa ihmisissä, ruumiissa ja maailmassa.