Hämeenkyröläisessä kylässä eletään 1800-lukua. Elanto saadaan pellosta, karjasta ja luonnosta. Kirkon opetuksista huolimatta kansa uskoo yhä vuosisataisiin taikoihin ja loitsuihin. Sairaudet hoidetaan yrteillä, tervalla ja viinalla.

Talollisen tytär Eeva oppii yrttien salat jo lapsena omalta äidiltään. Myös päätös ryhtyä parantajaksi syntyy hyvin varhain. Rohkea Eeva ei taivu vanhempiensa laatimiin tulevaisuudensuunnitelmiin, vaan luo itse oman tiensä. Sillä tiellä hän oppii kantamaan vastuuta yksin. Elämää varjostavat huoli toimeentulosta ja kirkon syytteet salavuoteudesta.

Ketunkiven Eeva on kertomus vaikeuksien voittamisesta, rakkaudenkaipuusta, elinikäisistä ystävyyksistä ja suojelevasta äitiydestä.