Romanimiehen runoja, sydämen sointuja.
Metsämansikkani, kesän lahja
Sateen ropistessa katon peltiä vasten,
sinä hehkut vierelläni
enkä minä saata olla sinua maistamatta
Pehmeiden huuliesi koskettaessa omiani,
tiedän sateen taas joskus taukoavan,
auringon taivaalle nousevan