Mustan huumorin sävyttämä, haikean svengaava romaani jazzmuusikon junamatkasta halki muistojen, olennaisuuksien äärelle
Helsinkiläistynyt jazzsaksofonisti matkustaa vanhoille kotikonnuilleen Kainuuseen esiintyäkseen Eino Leino -päivillä tai ehkä hankkiutuakseen eroon koko piinaavasta instrumentistaan. Junan edetessä kohti pohjoista ja maiseman tummuessa ikkunan takana kertoja kuorii itsestään kerroksia. Muistojen kirkkaat välähdykset, tuokiokuvat keskusteluista ja matkan varrella vastaan tulleista värikkäistä ihmiskohtaloista täplittävät kerrontaa, joka polveilee raikkaana ja letkeänä kuin helmeilevä jazz-musiikki.
