Moniääninen esseekokoelma kuolemasta.
Ihmiset ja ajatukset ovat keskeneräisiä kuoleman edessä.
Kuolema on aiheena suuri ja pelottava, loppuun kaluttu ja sellaisena helposti kliseinen. Toisaalta kuoleman arkinen todellisuus on liian sotkuinen sopiakseen loppuun asti optimoituun länsimaiseen arkeen. Kuolemaa on vaikea ymmärtää, ja silti siitä kirjoittaessa tuntuu, että pitäisi sanoa jotain syvällistä ja tyhjentävää. Tässä tekstikokoelmassa sellaista ei edes yritetä.
Kirjoittajat pyrkivät saamaan otteen kuoleman vaikeasti tavoitettavasta luonteesta. Teksteissä ihmetellään ikuista elämää tavoittelevia piilaakson vampyyreita, etsitään sielun paikkaa ruumiista ja kiedotaan yhteen yksilökeskeisyys, kuolemattomuuden harha ja ekokatastrofi.
Kirjan toimittavat Carmen Baltzar (s. 1989) ja Aurora Lemma (s. 1991). Baltzar on kirjoittaja ja taiteilija, joka unelmoi kuolemanjälkeisestä elämästä Siperian sutena. Lemma on kirjoittaja, lääkäri ja valtiotieteilijä, joka keräsi lapsena kuolleita oravia järjestääkseen niiden hautajaiset.
