Yrjö Pyyhtiä oli 17-vuotias, kun talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939. Hän kuului suojeluskuntaan ja mieli rintamalle. Sinne hän olisi päässyt samana päivänä, kun aselepo astui voimaan - 13. maaliskuuta 1940.
Jatkosodan alussa Pyyhtiä toimi taistelulähettinä tykistön ja jalkaväen välillä. Tie eteni kohti Sortavalaa läpi rajujen taisteluiden. Sissiretkellä Vodlajoelle suomalaiset hiihtivät vihollisen ansaan. Kornetti Teppo Hirvi-Kunnas hakkautui kuoliaaksi konekivääritulessa ja nimitettiin postuumisti Mannerheim-ristin ritariksi. Vain harva pelastui, Pyyhtiä oli heistä yksi.
Kesällä 1942 Pyyhtiä näki yksikkönsä ilmoitustaululla viralliselta näyttävän paperin. Siinä etsittiin 200 vapaaehtoista Saksan itärintamalle suomalaisen SS-pataljoonan vahvistukseksi. Pyyhtiä anoi ja pääsi Saksan asevoimiin. Lyhyen koulutuskauden jälkeen uudet tulokkaat heitettiin etulinjaan aina Kaukasukselle saakka.
Kaukasuksella, Tsikolan kylässä käytiin raju taistelu. Pyyhtiä ja aseveli Kalevi Könönen palkittiin I ja II luokan Rautaristeillä sekä siihen lisättävillä kultaisilla soljilla, jollaisia ei ennen heitä ollut jaettu, eikä tultaisi jakamaan yhdellekään suomalaiselle.
