Muutama viikko Berliinin muurin murtumisen jälkeen marraskuussa 1989 Liettuan sosialistisessa neuvostotasavallassa julkaistiin kirjallinen pommi: elämää rautaesiripun toisella puolella valottava ja järjestelmää avoimesti kritisoiva romaani Vilnan pokeri. Ričardas Gavelisin teos rikkoi kaikki vakiintuneet liettualaisen kirjallisuuden kriteerit ja standardit.
Vilnan pokeri on postmoderni, älyllinen, psykedeelinen fantasmagoria neuvostoparanoiasta ja sukupolvien identiteettitraumoista, järjestelmän hulluudesta, rinnakkaistodellisuudesta ja epätoivosta. Kirja kuvaa päähenkilö Vytautas Vargalysin elämää ja rakkautta 1970-luvun Neuvosto Liettuassa, vankileirillä vietettyjä vuosia sekä ikuista Vilnaa, kaunista mutta haavoittunutta legendojen kaupunkia.
Romaanin suuri metafora kiteyttää sorto- ja pakkovaltajärjestelmän alla homo lithuanicusin kohtalon: ”Meidän elämämme on loputon Vilnan pokeri, jonka kortteja kuolema sekoittaa ja jakaa pilkallisesti virnistellen.”