KORPELANLIIKE on ollut Ruotsin myyttisimpiä uskonnollisia liikkeitä.
Bengt Pohjasen kuvaus korpelalaisuudesta pohjautuu sekä tutkimukselliseen tietoon että liikkeessä mukana olleiden haastatteluihin. ”Vakuutin, etten ollut millään muotoa poliisin asialla. Mies tuli keittiöön, istuutui pöydän ääreen ja painoi päänsä alas. Nainen jatkoi kävelyään edestakaisin keittiössä. He katsoivat toisiaan. Mies nyökkäsi. Sekunnin kuluttua sain kokea yhden elämäni koskettavimmista hetkistä. Nainen meni polvilleen, painoi päänsä lattiaan, ja itki. Tuskinpa olen kuullut koskaan yhtä epätoivoista itkua. Hän itki painaen kasvonsa polviini. Hän itki kauan. Mies istui pöydän ääressä ja itki hiljaa. Minunkin poskillani valuivat kyyneleet, vaikken tiennyt vielä edes mistä oli kysymys. Mutta suru oli läsnä raskaana ja samalla kaunina vapauttavassa voimassaan. Tämän jälkeen nainen kertoi tarinansa tornionlaaksolaisittain itkuvirren muodossa, jonka kertosäe toisti sanoja: ”Me ei olla murhattu lastamme! Me ei olla koskaan saatu kertoa!” Päästän nyt hänet yhdessä toisten naisten