Pertti Koskisen odotettu kolmas Maija Miilunkorpi -dekkari.
”Alakerrasta oli kuulunut aseen latausääni; metallinen sointi ja naksahdus, kun panos vedettiin piippuun.
Maija eteni alas portaita hiljaa ja varovasti. Hän oli aivan rauhallinen, tuntui kuin sisällä olisi ollut kylmä möhkäle, joka sai liikkeet täsmällisiksi ja mielen selkeäksi.
Olohuone oli tyhjä. Maija hiipi keittiötä kohti, lamautin ojennettuna ja äärimmäisen varuillaan. Ikkunaa vasten näkyi hahmo, joka kääntyi äkkiä kuin olisi kuullut Maijan tulevan.”
Yksityisetsivä Maija Miilunkorpi on toipilaana päästyään äskettäin mielisairaalasta. Puhelin soi myöhäisenä kesäiltana. Sesilia Järvisen mies, Jari Järvinen, on kadonnut. Vaimo ja miehen vanhemmat elävät pelon ja epävarmuuden keskellä.
Maija Miilunkorpi halutaan palkata henkivartijaksi Sesilia Järviselle. Maija muistaa Sesilian hyvin kouluajoilta. Silloin tämä oli tyttöjoukon johtaja ja pahin kiusaaja kaikista! Nyt hän asuu upeassa talossa joen rannalla ja on päässyt rikkaaseen sukuun solmittuaan avioliiton perheen ainoan pojan kanssa.
Pian Maija Miilunkorvelle selviää, että mitään uhkaa tuskin on, ja hän toimii vain tukena ja seuralaisena Sesilia Järviselle, ainoana tehtävänään selvittää, onko vaimo sekaantunut miehensä katoamiseen.
Entä mikä merkitys on taululla olohuoneen seinällä? Se on ainoa Jari Järvisen maalaus, jonka hän halusi säilyttää.
Kirja on jännittävä kuvaus tutkimuksista ja entisen koulukiusaajan kanssa vietetyistä päivistä, joista ei huumoriakaan puutu. Ratkaisu yllättää, kun palaset viimein asettuvat paikoilleen, ja Maija Miilunkorpi huomaa, että joskus voi sääliä vihaamaansa ihmistä.
