Tragikoomista, lempeän viisasta ja vapaana rönsyilevää proosaa! Romaanin alter ego, elettyä elämäänsä muisteleva kirjailija, on paljon tekijänsä näköinen.
Otto - ikääntyvä kirjailija, jazz-pianisti ja entinen poliitikko - tarkkailee Meilahden työhuoneensa ikkunasta koivua, jonka lehtipuvussa havaitsee vuodenaikojen vaihtelun. Hän kirjoittaa, käy luennoimassa ja ihastuu naapurissa vastaanottoa pitävään lastenterapeuttiin.
Muistot eletystä elämästä hiipivät esiin: lapsuus sodan aikana, omien vanhempien kohtalot, kiihkeä ja nostalgisoitu 1960-luku, vuodet eduskunnassa. Otto seuraa uutisia, pohtii moraalisia kysymyksiä ja kritisoi hallituksen viimeaikaisia päätöksiä. Hän käy elokuvissa, pelaa kasinolla ja tutustuu yhä paremmin naapuriinsa... Claes Anderssonin romaanissa on paljon tuttua: se on tekijänsä näköistä, hurmaavan vapaana rönsyävää proosaa - traagista ja koomista, lempeän viisasta, vihaistakin.
Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019). Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.
