Vaivaa vaatii voitto, ja me laulamme kuuroille korville - vÀsyneet hakevat riitaa. Kukaan ei kuitenkaan velvoita meitÀ mahdottomaan. Arpa kun on jo heitetty. Alea iacta est. En minÀ tietÀni valinnut, tie valitsi minut.
Kaikki tÀmÀ oli lausuttu jo kauan sitten latinaksi. Nyt oli tullut aika kertoa se myös oman uuden kielemme ja robotiikan, tekoÀlyn vÀlinein - sanoin ja kuvin se avaten. KÀynnistÀen uusi aikamme, kirjoittaen samalla ikÀÀn kuin vaaran vuosistamme, sodasta kaikkia vastaan. Kertoa, kuinka tietÀ kulkeva tien on vanki, avoin on vain umpihanki.
TÀmÀn ajan kÀynnistyessÀ: Difficile est satiram non scribere. On vaikea kirjoittaa kirjoittamatta satiiria. Olen kuitenkin puhunut ja huojentanut mieleni: Dixi et animam levavi.