Maailmansodan ja Suomen sisÀllissodan tapahtumat helsinkilÀisen kaupunkiyhteisön silmin.
MistÀ perheen jokapÀivÀinen leipÀ hankitaan, jos kauppojen hyllyt ovat tyhjiÀ? MitÀ tehdÀ, jos lompakossa ja sÀÀstössÀ olevat rahat menettÀvÀt yhdessÀ pÀivÀssÀ arvonsa? MissÀ on kodin turvallisin paikka, jos kotikadulla kÀydÀÀn kaupunkisotaa? NÀihin ja moniin muihin vaikeisiin kysymyksiin jokainen helsinkilÀinen joutui etsimÀÀn vastauksia vuosina 1914-1918.
Sodan ja vallankumouksien vuodet olivat pelkojen lisÀksi tÀynnÀ lupauksia ja toiveita, jotka lopulta vaihtuivat pettymyksiin ja vÀkivaltaisuuksiin. Suomalaisen yhteiskuntajÀrjestelmÀn romahtaessa myös kaupunkiyhteisön perusteet sortuivat. Kadut tÀyttyivÀt mielenosoituksista ja mellakoista. Kaupunkilaiset alkoivat jÀrjestÀytyÀ alhaaltapÀin. Syntyi jÀrjestysmiesjoukkoja, työvÀenkaarteja ja suojeluskuntia, jotka pyrkivÀt aluksi yleisen jÀrjestyksen turvaamiseen, mutta alkoivat pian varustautua toisiaan vastaan.
Loppuvuodesta 1917 Helsinki oli pelon kaupunki. MyöhÀÀn illalla 26.1.1918 Helsingin työvÀentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi - ja pitkÀÀn pelÀtty sota saapui kaupunkiin.
Punaisen Suomen pÀÀkaupungin aikaa kesti kaksi ja puoli kuukautta, minkÀ jÀlkeen HelsingistÀ tuli valkoisten ja saksalaisten kaupunki. VÀkivaltaisuuksien rinnalla jokapÀivÀisen elÀmÀn ongelmat vaikeutuivat pÀivÀ pÀivÀltÀ, ja vain maailmansodan pÀÀttyminen marraskuussa 1918 pelasti helsinkilÀiset nÀlÀnhÀdÀltÀ.
FT Samu Nyström on on historiantutkija ja tietokirjailija, jonka kirjallinen tuotanto on keskittynyt Helsingin kaupunkihistoriaan.