Lukemattomat suomalaiset tuntevat Kalle Päätalon hänen omaelämäkerrallisten kirjojensa kautta. Päätalon kirjailut eivät olleet lepänlehden ohuita lyyristelyjä: ne olivat tiiliskivenpaksuisia ja pikkutarkkoja romaaneita, joita kansa rakasti ja kriitikot hetkittäin karsastivat.
Iijoki-sarjan sivuilla seikkailee lihaa, verta ja heikkouksia pursuava Kalle-niminen suomalaismies, Iijoen törmästä alkaneen elämän koko Suomen peilikuvaksi kirjoittanut Kallio-poika. Päätalon rehellisyyden avulla lukijat ovat pystyneet käsittelemään omia edesottamuksiaan, vastoinkäymisiään ja elämän varsitieltä notkahtamisiaan. Rakastamme häntä lukijoina, mutta jos samantapaisia temppuja tekisi joku läheisemme, voisimmeko antaa teot anteeksi? Millainen mies Kalle Päätalo oikein oli sukulaisten, ystävien, työtovereiden ja aikalaisten silmin katsottuna? Entä millaisena Päätalo näyttäytyy nykylukijoille, kun hänen syntymästään on kulunut 100 vuotta?
Antti Heikkisen teos Kallio-poika Peilikuvassa Kalle Päätalo sukeltaa tutkimusmatkalle Kalle Päätalon elämään sanojen taakse, tekojen, tunnustusten ja muistojen ääreen.
