Voiko rakkaaseen lÀhinaapuriin tiukan paikan tullen luottaa?
Talvisodasta jÀi tunne, ettÀ Ruotsi oli pettÀnyt ja estÀnyt lÀnsivaltoja tulemasta Suomen avuksi. Jatkosodasta ruotsalaiset ovat muistuttaneet, ettÀ suomalaiset sotivat Hitlerin Saksan rinnalla, ikÀÀn kuin vÀÀrÀllÀ puolella rintamaa. KylmÀssÀ sodassa Suomi muka mateli Neuvostoliiton edessÀ, kun Ruotsi esitti maailman omatuntona moraalista suurvaltaa.
Euroopan integraatiossa maiden piti edetÀ yhtÀ jalkaa. Ruotsi kuitenkin yritti karistaa Suomen rattailta hakemalla yllÀttÀen EY:n jÀsenyyttÀ, mitÀÀn etukÀteen informoimatta. Sen sijaan yhteiseen eurovaluuttaan ruotsalaiset eivÀt tulleet mukaan, vaikka lupasivat.
PuolustuskykyÀnsÀkin Ruotsi karsi ennen aikojaan, tutusti turvassa suomalaisten selÀn takana.
Kiinnittyminen Ruotsin kautta Pohjolan yhteyteen on kaikesta huolimatta ollut Suomen selviytymistien ja kukoistuksen keskeinen elementti, jota harva kiistÀÀ.
Presidentti Mauno Koivisto oli tÀysverinen nordisti, mutta ei kaivannut ruotsalaisia opettamaan, mitÀ muiden rauhaan kuuluu. Paavo Lipponen vei pÀÀministerinÀ Suomea EU:n ytimiin, ohi Tukholman ja siitÀ riippumatta.
Pikkuveli on vaurastunut ja kasvanut tasavertaiseksi aikuiseksi, voittanut jÀÀkiekon maailmanmestaruuden ja euroviisut, selviytynyt jalkapallossa karsinnoista EM-lopputurnaukseen.
Mutta epÀilys elÀÀ yhÀ. Mentaliteettien historia on tunnetusti hidas muuttumaan.
Mikko Majander kÀy lÀpi Suomen ja Ruotsin kompleksisen kumppanuussuhteen historiaa ja pohtii, siirtyvÀtkö maailmansodan ja kylmÀn sodan traumat eteenpÀin uusille sukupolville.