Ruumis on helppo haudata, salaisuus vaikeampi.
Vastavihitty Kuhala on kuin uusi mies, hän rakastaa vain rauhaa ja ihanaa Anastasiaa, mutta menneet eivät unohdu ja pian hän tajuaa olevansa tappolistalla.
Romantiikka on vallannut Otto Kuhalan mielen siinä määrin, että eläköityminen alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Mutta miten jättäytyä joutomieheksi, kun edes kalareissu Hippu-koiran kanssa ei suju leppoisasti. Ensin uistimeen tarttuu järvihirviö ja kun siitä selvitään, Kuhala tuijottaa taas kerran pistoolin piippuun. Kun julki tulee vanhan suohaudan salaisuus, Kuhalan kiireet vain pahenevat. Tällä kertaa uhkaukset menevät totisesti henkilökohtaisuuksiin, mutta tämä ei ole asia, josta kertoa vaimokullalle heti avioliiton ensi metreillä.
Kuhala ja haudan pitkä varjo on jyväskyläläisen Markku Ropposen kuudestoista yksityisetsivä Otto Kuhalasta kertova romaani. Sen sivuilla mustikoita popsivan Hippu-koiran esikuva on kirjailijan oma samanniminen koira, joka pitää myös variksenmarjoista.
