Kun minÀ, Carl Gustaf Emil Mannerheim, joulukuussa 1917 palasin Odessasta Suomeen, olin ensimmÀistÀ kertaa 30 vuoteen siviilimies. Olin juuri saanut potkut Neuvosto-VenÀjÀn armeijasta. Koska minulla ei ollut tulevaisuutta VenÀjÀllÀ, minulle jÀi kolme mahdollisuutta: muuttaa Puolaan, Ranskaan tai Suomeen. LÀhdin Suomeen, koska sieltÀ olisi lyhin matka palata takaisin Pietariin sitten kun bolshevikit olisi syösty vallasta. Olin vannonut uskollisuudenvalan tsaarille. SitÀ ei yksi vallankumous tehnyt tyhjÀksi.
Kaikki meni toisin kuin olin suunnitellut. MinÀ opin tuntemaan mitÀ saksalainen suudelma merkitsi.