Mielen oudot maisemat : Hallusinaatioiden psykologiaa

Tietoa omista tai läheisten kummallisista kokemuksista.

Unen ja valveen rajamailla saatamme nähdä tuntemattomia kasvoja, avaruusolentoja tai outoja maisemia. Suru voi aiheuttaa hallusinaatioita - moni leski kertoo tunnistavansa edesmenneen puolisonsa läsnäolon.

Hallusinaatioita on tutkittu jo 1950-luvulla aistieristyksen avulla, sulkemalla koehenkilöitä täydelliseen pimeyteen ja hiljaisuuteen. Henkilöt havaitsivat asioita, joita ei ollut olemassa. Myöhempi tutkimus huumeiden avulla on osoittanut, että hallusinaatiot noudattavat systematiikkaa; samanlaiset harha-aistimukset toistuvat.

Hallusinaatiot liitetään helposti vaikeisiin sairauksiin ja mielenterveyden järkkymiseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Stressi, unenpuute tai suru läheisen kuolemasta voivat aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja. Myös täysin selväjärkiset näkövammaiset saattavat nähdä huoneeseen ilmaantuvia ihmisiä, eläimiä ja esineitä.

Hallusinaatiot paljastavat, kuinka aivot käsittelevät visuaalista tietoa. Näköaisti ei ole kamera, joka tallentaa maailmaa, vaan todellisuutta rakentava mekanismi, joka muodostaa visuaalisen kokemusmaailman. Tätä aivojen virtuaalitodellisuutta ei arkipäivässä huomaa, mutta hallusinaatiot paljastavat sen olemassaolon. Arkisen havaintomaailman ja hallusinaatioiden raja ei ole niin selkeä kuin usein ajatellaan.

Jukka Häkkinen on havaintopsykologian tutkija, joka työskentelee Helsingin yliopistossa. Hän on koulutukseltaan psykologian tohtori. Häkkinen on toiminut myös Skepsis ry:n puheenjohtajana ja Prisma Studion asiantuntijana. Hänen edellinen teoksensa oli Outojen kokemusten psykologia (2018).