Karheaa, rehevää suurkaupungin arkea nuorten ihmisten silmin.

Mitä on olla mies, jonka elämää autioittaa läheisten ja lämpimien ihmissuhteiden puute, kyvyttömyys hellyyteen, aitoon rakkauteen.

Orpo lapsuus, nöyryytykset ja alemmuudentunnot ovat kovettaneet Lauri Rautalan. Hän on itseensä käpertynyt ihminen, joka vaatii muilta enemmän kuin pystyy antamaan, kirjailija ja sosialisti, jolle inhimillinen myötätunto on vierasta. Vastapainona on hänen pehmeäluonteinen, rakkaudessa onnekkaampi ystävänsä Juhana. Näiden nuorten miesten suhteet ja naissuhteet ovat kirjan pääasiallisena sisältönä. Välillä sivutaan myös ajankohdalle tyypillistä poliittista keskustelua. Lassi Sinkkonen puhuu tunteilematta tunteiden puolesta, korostaa rakkauden kaikkivoipaisuutta.

Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1972.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistisissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.