Tehokkuuden ihannetta ei pÀÀse nyky-yhteiskunnassa pakoon. Ajattelumalli tunkeutuu sosiaalisen toiminnan kaikille alueille, niin liikeyrityksiin kuin julkisen hallinnon toimintaan. Julkisella sektorilla tehokkuusajattelu on saanut entistÀ merkittÀvÀmmÀn jalansijan kaikessa toiminnan kehittÀmisessÀ. Taustalla on kansainvÀlinen kehitys ja myös kotitekoiset syyt. NykyÀÀn puhutaan sujuvasti tuottavuusohjelmista, laadun parantamisesta ja tuloksellisuusmittareista, tarkasteltiinpa sitten oikeuslaitosten, puolustusvoimien, vanhushuollon tai vaikkapa kouluterveydenhuollon toimintaa. PÀÀtöksentekoa ja keskustelua ohjaa usko ja luottamus parhaan mahdollisen ratkaisun löytymiseen. Ajatus tehokkaasta toiminnasta on tÀmÀn keskeinen ilmentymÀ. Teos tarkastelee tehokkuusongelmien mÀÀrittelyÀ, mittaamista ja ratkaisuja pohtimalla niiden monitulkintaisuutta: ihmisen luomat ja omaksumat ajattelutavat ovat epÀtÀydellisiÀ ja alttiita useille kilpaileville tulkinnoille.
Teoksessa pohditaan, millaisia rajoitteita tehokkaan toiminnan malleihin liittyy ja miten organisaatiot ja pÀÀtöksentekijÀt pyrkivÀt tulemaan toimeen nÀiden rajoitteiden kanssa. HeidÀn hankalaksi tehtÀvÀkseen jÀÀ ratkaista, miten sukkuloida epÀtÀydellisten mallien maailmassa. Kansalaiselle tehokkuuden merkitys voi olla kovin toisenlainen kuin vaikkapa tuottavuusohjelmia suunnittelevan ministeriön virkamiehelle. Teos keskittyy ensisijaisesti kahdelle julkisen toiminnan osa-alueelle: sosiaali- ja terveyspalveluihin ja koulutukseen.