Puukuiskaaja saattelee lukijansa metsÀpolulle kutsumaan metsÀn pyhyyttÀ, ajattomuutta ja syvÀÀ rauhaa. Helena Nuutinen ammentaa teokseensa karjalais-ortodoksisesta mielenmaisemasta, muinaisesta viisaudesta sekÀ kansanuskosta.
Teos kertoo tarinan Siljasta, joka vie kylÀlÀisiÀ metsÀn 'ohuille paikoille', metsÀnpeittoon. NiissÀ nÀkyvÀn ja nÀkymÀttömÀn maailman raja on olematon, ja nÀkymÀ toiselle puolelle avautuu: arkimaailmaan leikkautuu pyhyyden ja ajattomuuden todellisuus. Silja ja hÀneltÀ apua hakevat kylÀlÀiset pÀÀsevÀt kuuntelemaan sielunsa pyhÀÀ hiljaisuutta, luonnon ikuista viisautta ja muinaisten, esiÀitien parantavaa hyrinÀÀ, pyhÀÀ naiseutta. Arkiseen todellisuuteen leikkautuu salaisuuksien todellisuus ja elÀmÀn henkinen olemus.
Lukija saa astella vartijapuun oksien alta esiÀitien ja parantajien metsÀÀn, sielukivelle, parannussaunaan, ohjaajavanhusta tapaamaan, yrttipellolle, surun karsikkoon, pyhÀÀn pihlajapiiriin. Puukuiskaaja nÀyttÀÀ meille tien omille juurillemme, takaisin kotiin.
Helena Nuutinen on tehnyt pitkÀn uran Àidinkielen ja vuorovaikutustaidon opetustyössÀ sekÀ esiintyvÀnÀ taiteilijana ja kouluttajana. HÀn on tutkinut, koonnut ja esittÀnyt kansanrunoista koottuja monologeja ja itkenyt itkuvirsiÀ. Nuutinen johdattaa ryhmiÀ "Myyttisille metsÀretkille", sisÀlle suomalaisiin kansantarinoihin.
Nuutiselta on aiemmin julkaistu teokset "PyhÀ yksinkertaisuus"(2013), "Peili nÀkee -- Runoteos" (2017) sekÀ "Unta kuolemasta -- iltasatuja sinulle ja minulle, jotka tiedÀmme kuolevamme" (2017).