Vuonna 1892 Suomen kultakauden taitelijoihin kuuluvat Louis Sparre ja Emil Wikström tekivÀt retken VenÀjÀn Karjalaan, sadunhohtoiseen Vienaan. TÀmÀ noin 1 200 kilometrin matka tehtiin jalkapatikassa ja veneellÀ. Reitti kulki kuuluisimpien runokylien kautta Kuhmosta aina PaanajÀrvelle saakka pohjoisessa. Matkalaisten apulaisena oli kuhmolainen kruununtorppari Renne Haverinen.
TÀssÀ mukaansatempaavassa historiallisessa romaanissa Renne kertoo matkastaan taitelijoiden kanssa. Vasta Pariisista palanneiden taitelijoiden kokemukset elÀmÀstÀ ovat tÀysin erilaiset kuin Rennen. Syntyy kohtauksia, jotka ovat huovismaisen huvittavia, joskus hÀmmentÀviÀ, liikuttaviakin. Taiteilijat suhtautuvat Renneen hienotunteisesti, Renne nuoriin miehiin kuin omiin poikiinsa. Ainoan ohimenevÀn riidanpoikasen aiheuttaa taiteensa kanssa tuskaileva Akseli Gallen-Kallela, jonka he yllÀttÀen tapaavat PaanajÀrvellÀ.
KyseessÀ on ennen muuta taiteilijoiden oppaan Rennen kehityskertomus. Ennakkoluulot alkavat karista, muuttuvat jÀrjettömiksi ja turhiksi. Keskustelut kuvanveistosta ja maalaamisesta taiteilijoiden ja Rennen vÀlillÀ ovat herkullisia. Tarinan lopussa Akseli Gallen-Kallelan hahmo muodostuu elÀvyydessÀÀn, kompleksisuudessaan ja karismaattisuudessaan suorastaan monumentaaliseksi.