Lempin elämä näytti tavalliselta: hän meni Einonsa kanssa naimisiin heti sodan jälkeen ja kasvatti suurperheen miehen työskennellessä sahalla. Vasta kuolinvuoteellaan Lempi kuitenkin kuiskasi vanhimmalle pojalleen Juhanille: ”On jottain mitä miun pitäis kertoa…” mutta voimat loppuivat kesken kaiken.
Salaisuus paljastui perunkirjoituksessa: Juhanilla oli eri isä kuin muilla sisaruksilla. Hän kysyi asiaa Einolta, selvitti sukulaisilta, pinnisteli muistaakseen keskustelunpätkiä lapsuudesta. Jäljet johtivat koulutilalle, jossa Lempi työskenteli keittäjänä sota-aikana ja jossa työskenteli myös neuvostosotavankeja. Esikoispojan isä oli sotavanki, vihollinen. Etsintä tyssäsi siihen.
Vuosikymmeniä myöhemmin Juhanin tytär, historioitsija Ira Vihreälehto ryhtyi selvittämään suvun vaiettua tarinaa löytääkseen isoisänsä. Hän haastatteli aikalaisia, tonki arkistoja, analysoi valokuvia, teetti DNA-testejä, lähestyi etäisiä sukulaisia Facebookissa ja venäläisessä VK:ssa ja haravoi karttaa Google Mapsin avulla.
Tuntematon sotavanki laajenee yhden suvun tarinasta kuvaukseksi jatkosodan poikkeusoloista ja vaikenemisen kulttuurista, kun haluttiin katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Samaan aikaan teos kertoo nykyihmisten juurista, jotka ulottuvat aiempien sukupolvien salaisuuksiin asti.