Lauri Haarlan Uskottomuus : 3-näytöksinen draama on psykologisesti painottunut näyttämöteos, jossa aviollinen lojaalisuus, epäily ja moraalinen vastuu jäsentyvät tiiviin kolminäytöksisen rakenteen varaan. Teos rakentaa konfliktinsa ennen kaikkea dialogin, vastakkainasettelun ja tunne-energiaa tihentävän näyttämöllisen tilanteen kautta, mikä liittää sen varhaisen 1900-luvun suomalaiseen draamaperinteeseen ja laajemmin eurooppalaiseen porvarillisen ongelmanäytelmän jatkumoon. Haarla ei tarkastele uskottomuutta vain yksityisenä rikkomuksena, vaan myös yhteisöllisten normien, kunnian ja minuuden koetinkivenä. Kielellisesti teos on hallittua, paikoin retorisesti kohotettua, mutta samalla psykologista vivahteikkuutta tavoittelevaa draamaproosaa. Lauri Haarla tunnetaan suomalaisena näytelmäkirjailijana, jonka tuotanto sijoittuu aikaan, jolloin kotimainen draama haki muotoaan realismista, symbolistisista sävyistä ja kansallisen kulttuurin rakentamisesta. Hänen kiinnostuksensa eettisiin ristiriitoihin, ihmissuhteiden paineisiin ja näyttämöllisesti tehokkaisiin konfliktiin viittaa kirjailijaan, joka työskenteli sekä kirjallisten että teatteri-instituution odotusten piirissä. Juuri tällainen kulttuurinen ja taiteellinen ympäristö on todennäköisesti ohjannut Haarlaa kirjoittamaan teoksen, jossa yksityinen tunne-elämä avautuu yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi kysymykseksi. Suosittelen teosta erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat suomalaisen draaman historia, sukupuolten ja avioliiton kulttuuriset representaatiot sekä klassisen ongelmanäytelmän kehitys. Uskottomuus palkitsee myös nykykatsojan tai -lukijan, sillä sen ytimessä olevat kysymykset luottamuksesta, vallasta ja itsepetoksesta ovat edelleen tunnistettavia.
