Ei nimeÀ, omaisia, huomista. MitÀ olisit valmis tekemÀÀn? MitÀ sinulla olisi oikeuskin tehdÀ? Maarit Verronen koukuttaa lukijan elÀytymÀÀn kylmÀverisen selviytyjÀn ajatusmaailmaan.
Kun laiva lÀhtee Tallinnasta, autokannella on salamatkustaja. Hiljaisuuden tullen nainen lÀhtee liikkeelle ja sulautuu tottuneesti matkustajien joukkoon. Jos joku kysyisi hÀneltÀ passia, hÀn toteaisi: Oho, isÀn passi. HÀn on maanpakolainen vailla henkilöllisyyttÀ, mutta haluaa saada uuden elÀmÀn omin ehdoin. Ei byrokratiaa, ei sÀilöönottoja. HÀn ei myöskÀÀn vaadi paljon, vaan on tyytyvÀinen ollessaan toistaiseksi turvassa.
Laivassa, johon hÀn nousee, ei turvassa ole kukaan. Mutta hÀn on sopeutumisen mestari, joka hiukkaakaan hÀtÀÀntymÀttÀ tarttuu kulloinkin kÀsillÀ olevaan tilaisuuteen eikÀ kaihda keinoja saadakseen mitÀ tarvitsee.