Naisen ja taiteilijan vapautumisen puhutteleva kuvaus, jossa kajahtaa paitsi keittiön puurofarssiin uponneen äidin itkuvirsi myös kansanlaulu.
Yhtä juhlaa (2006) on Johanna Venhon kolmas runoteos, myyttinen matka mullan läpi valoon. Runo hengittää riimien rytmissä, ironian voimalla. Sulaa kultaa virtaa läpi äidin arjen. Ja äkkiä laulun katkaisee ämmän rääkäisy.
”Sylin vuoraan, peitän pään. Ilta kietoo ikävään mutta aamu valahtaa päälle kuin morsiuspuku: vaativana, opittuna. Sileänä kuin kananmuna. Ei ole minun, ei ole minun, morsian oli nuori, kädessä kuivunut kuori, kämmeniään nuoli, söi siemenen ja kuoli. Aamu on ryhdikäs tänään. Ja tepä tänään suora, hellan ääressä, selkä ojossa, puurokauha sojossa.” (Katkelma runoelmasta Yhtä juhlaa)
Johanna Venho (s. 1971) on palkittu runoilija ja kirjailija, joka kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Hän on saanut muun muassa Katri Vala -palkinnon sekä Einari Vuorelan runopalkinnon, ja hänen Sylvi Kekkosesta kertova romaaninsa Ensimmäinen nainen oli Finlandia-ehdokas vuonna 2019.
