Maameri... velhojen ja varjojen sirpaleinen saaristo... lohikäärmeiden ja labyrinttien sokkeloinen maailma

Maameren tarinoiden käänteentekevässä viimeisessä osassa kuolleet pyrkivät murtautumaan elävien maailmaan kylätaikuri Lepän unien kautta.

Nuorena kuollutta vaimoaan epätoivoisesti kaipaava Leppä pyytää apua Ged Varpushaukalta, Maameren entiseltä arkkimaagilta, joka on vetäytynyt Gontiin vapaaehtoiseen maanpakoon. Gedin kehotuksesta Leppä matkaa Havnoriin, Saaristomeren pääkaupunkiin, jossa hän tapaa nuoren kuningas Lebannenin sekä Gedin puolison Tenarin ja ottotyttären Tehanun.

Vuosisatoja kestäneen rauhan jälkeen lohikäärmeet ovat palanneet ihmisten ilmoille ja tekevät tuhojaan läntisessä Havnorissa. Orm Irian, ihmisnaisen muodon halutessaan ottava lohikäärme saapuu neuvottelemaan Lebannenin kanssa. Toisen tuulen puhaltaessa Maameren kansojen edustajat purjehtivat velhojen ja viisaiden saarelle, Rokelle, ainoaan paikkaan, jossa maailman ongelmiin kenties voidaan löytää ratkaisu. Maameren magian haltijat joutuvat viimein turvautumaan ihmiskäden mestarillisiin taitoihin elämän ja kuoleman tasapainon korjaamiseksi.

»Le Guin ymmärtää taikuutta ja lohikäärmeitä paremmin kuinkukaan muu. Toinen tuuli on riemuvoitto.» – Michael Swanwick

Ursula K. Le Guin (1929–2018) on maailman arvostetuimpia fantasia- ja scifikirjailijoita. Le Guinin syvää viisautta tihkuva Maameri-sarja on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa National Book Awardin (Kaukaisin ranta) ja Nebula-palkinnon (Tehanu). Maameren tarinoita pidetään myös tärkeänä esikuvana J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjalle.