Marja Rysän (os. Hiltunen) kirja johdattaa lukijan seuraamaan sekä suomalaisen koulumaailman kehittymistä että suomalaisen naisen henkilökohtaista elämänkoulua kahdeksalla eri vuosikymmenellä.

Rysän ensimmäinen muistikuva elämästään on talvisodan ajalta. Hän seisoo häkkisängyssä pitäen kiinni sängyn kaiteesta. Nenässä tuoksuu öljylampun kitkerä katku ja ympärillä on aivan pimeää. Omien muistikuviensa lisäksi Rysä on ammentanut tekstiinsä aitoa ajankuvaa tutkimalla paljon kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä sekä haastattelemalla sukulaisiaan.

Nuorelle naiselle opettajaksi kouluttautuminen oli 1950-luvun Suomessa varma tae päästä nopeasti töihin. Rysän työura alkoi kansakoulun opettajana ja jatkui sieltä Oulun lääninhallituksen kouluhallintovirkamieheksi. Eläkkeelle hän jäi rehtorin virasta. Laaja-alainen vaikuttaminen koulu- ja sivistystoimissa on jatkunut luottamustoimien myötä myös eläkevuosina.