Nuutti ja hänen isänsä asuvat kahdestaan Kalliossa. Koti on siisti, ylimääräinen on siivottu pois. Disainin pitää olla yksinkertaista ja kaunista, skandinaavista, isä sanoo. Koulukaveri Selman äiti on sanonut, että Nuutin isä on hipsteri. Mutta mikä on hipsteri? Ehkä jokin lintu? Selman äiti on sanonut, että hipstereillä on pitkä parta, ne ajavat oudoilla polkupyörillä ja päässä niillä on kustoopipo. Kieltämättä se täsmää isään. Isä on myös hankkinut blenderin.
Nuutti ja Selma päättävät ottaa asiasta selvää. He lintsaavat koulusta ja seuraavat Nuutin isää salaa töihin, kahvilaan nimeltä &Appi. He näkevät kevään merkkejä Töölönlahdella, pohtivat linnunlaulua ja jakavat yksinäisyyttään. Selman äiti on pakottamassa häntä yksin kesäleirille. Nuutti muistaa äitinsä vain vehreinä välähdyksinä.
Isäni on hipsteri hykerryttää huumorillaan ja käy vaivihkaa syvälle tunteisiin. Se on kertomus yhteisestä menetyksestä, jolle isä ja poika alkavat löytää tavan puhua. Siinä piilee uusien ystävyyksien alku.
